Taas ompi vierähtänytovi kun tänne oon kirjotellu.

Saas nähdä mitä meidän poika tykkää kun pääsee (lue: joutuu) pyörän tarakalle kuha ny mieheni kotiutuu. Eilen ku oltii pyöräilemäs ekaa kertaa niin ei tykänny yhtää. Kitinää kuului koko matkan ja kuulemma alahuuli pitkällä oli takanani istunu :o) poika parka.

Eilen oli muutenki iha kamala päivä. Pojalle on tulos ekat hampaat ja ne tietty huudatti urakalla. Tämän äipän vähäisiä hermo varastoja koeteltii toden teolla. En sitte lähteny miehen ja pojan mukaan kauppareissulle ku tarvin omaa rauhaa rauhoittua sen pyörälenkin jälkee(+huutojen). Olinkin kuin uusi mamma kun mieheni palasivat kauppareissulta :o) yllättävän vähästä sitä saa kerättyä lisävirtaa ku saa hetken olla iha yksikseen. Eikä sillä sipsi pussilla tietenkää ollu vaikutusta asiaan, jonka mieheni mulle toi kauppareissultaan ;o) Kyllä mä vielä laihdun. Joskus.

Paljon tulee oltua yksin kotona pojan kans. Välil meinaa pää hajota ku ei se kestä sitä huutoa. Onneks on olemassa muutama hyvä ystävä, jonka luona voi kävästä ja kutsua kylään. Huomenna tuleekin yksi ystävä kylään. Ihanaa saada taas jutella pitkästä aikaa :o)